Yö iglussa

Me täällä Kittilässä eletään jonkinlaisessa kuplassa. Arkisessa kuplassa, missä painetaan töitä sesonkisykleissä ja luodaan kilvan elämyksiä turisteille ympärimaailmaa. Ja miten hyvää työtä ollaankin tehty, sillä niin moni tänne tulee ihastelemaan meän upeaa luontoa. Paikallisille ja itsellekkin tämä kauneus tuppaa olemaan joskus jopa itesestäänselvyys ja pitää ihan tietoisesti tehdä työtä, jotta siitä herää nauttimaan. Voidaan ajatella, että nämä jutut ei ole meille. Ei koeta itse ansaitsevamme mitään ihanaa elämystä täältä.

Mulla on ollu jo jonkin aikaa mielessä juttuja, mitä haluan kokea. Osa on aikajanalla pidemällä ja osa ihan helpomminkin toteutettavia. Osa vaatii rahaa enempi, osa ei ollenkaan. Yksi on esimerkiksi hevosen päälle jo istuminen, ehkä jopa siellä istuminen kun se kävelee. Pelkään nimittäin hevosia, mutta haluaisin voittaa sen pelon. Jos huominen on minun viimeinen päivä niin haluan, että elin täysillä. Nautin siitä sen minkä kykenin, ilman tietenkään, että se on keltään pois. Siispä viikolla päätin, että nyt haluan kokea yön iglussa! Kun sellainen kerta tuossa kahdenkymmenen kilometrin päässä kodistamme on.

 

Hävettää ihan sanoa, etten ole ikinä käynyt edes Golden Crown Igluilla Levillä, ainoastaan pihalla kääntymässä. Jo pelkkä iglun näkeminen sisältä oli elämys, saatikka yö. Vapaata tilaa todella oli tähän aikaan vuodesta ja luontokin järjesti oman upean bonusyllärin satamalla enslumen maahan edellispäivänä. Maa on nyt niin kaunis, että mikään kuva ei anna oikeutta miltä se luonnossa näyttikään.

 

 

Mentiin siis eilen iltapäivästä igluille, meidät oli vielä upgredattu parhaimpaan premium igluun. Ei muita igluja siis näy ikkunoista ja upea rinnenäkymä upeine honkineen siinsi edessä. Muutenkin se lasikupu on mieletön tilaihme. Siinä on niin moderni keittiönurkkaus kuin ylellinen kylpyhuone. Ja mikä parasta, ei telkkaria vaan yhtä luonnonihmettelyä. Bluetooth soittimeen pystyi laittaa soimaan omia lempibiisejä ja siinä sitten ihmetellä elämää köllötellessä. Ainoa ongelma oli, että kun ei mitenkään olisi raskinut lähteä syömään, ja jättää sitä alati muuttuvaa maisemaa yksin.

 

 

Syömään kuitenkin mentiin Igluille ja tilattiin ennakkoluulottomasti keittiömestarin menun kolmella ruokalajilla. Emme edes kyselleet mitä sieltä tulee, vaan kaikki otettiin vastaan avoimin mielin. Ja mitä foodpornia sieltä tulikaan! Elämäni parasta ruokaa. Yksinkertaisesti ja heittämällä. Pöytä oli vielä yläkerrassa, lasikaton alla sekin, joten saimme jatkaa maisemasta nauttimista vaikka ensin harmittikin poistua iglusta. Niin upea miljöö, pieni kompakti ravintola ja huikea henkilökunta. Rakastin joka hetkeä.

 

 

Täyden mahan kanssa olikin luontevaa siirtyä taas köllöttelemään igluun. Ihmettelemään nyt sinne ilmestynyttä tähtitaivasta. Sitä ei muuten tajuakkaan miten paljon taivaalla tapahtuu yön aikana! Kymmeniä ja kymmeniä tähdenlentoja joka puolella pitkin yötä. Kauhea homma toivoa koko ajan jotain:D!

Uni tuli loistavasti ja aamullla oli ihana herätä jälleen uuteen maisemaan. Aurinkoinen pakkasaamu lumisessa maisemassa on taianomainen. Ja niin oli kyllä ravintolan katettu aamiainenkin. Tosi kauniisti katettu ja elävä tuli vieressä. Senkin jälkeen oli vielä muutama tunti aikaa pötkötellä iglussa. Kuin huippua! Tuli niin hyvä mieli kun tuli lähdettyä. Että vihdoin ymmärtää, kuin pieni arjen luksus on ihan ok, ja että on ansainnut kivaa. Ei se ole häpeä. Itekkään en liikoja shoppaile, polta tai juo, joten saan kyllä laittaa itteeni ja omahyvinvointiin omia rahojani vaikka enempikin elämässä.

 

Elämä on tässä ja nyt. Nautitaan siitä! Ja niin. Tämä ei ole maksettu mainos. Minä ihan maksoin tästä kuten kuka tahansa muukin. Olen vaan tosi vaikuttunut juuri kokemastani ja kannustan muitakin ihmisiä nauttimaan elämästä! Oli se sitten mitä ikinä sellaista mitä olet aina halunnut kokea.