Innostuin tähän tekstiin kolmesta syystä. Yksi on se, että poikani luokalla (hän on nyt kotosella) on huomenna perjantaina Lapsi töissä- tutustumispäivä työelämään. On hyvä valoittaa tätäkin ammattia siis ihan yleisestikkin. Että mitä se todellisuus on kivan kahvikeiton lisäksi. Toinen on se, että todella usein saa kuulla kuinka helppoa työ kahvilassa on. Sitä se onkin kun sen oikein oivaltaa, se on totta. On siinä kuitenkin omat juttunsa ja vaatii ehkä jotain myös. Eri aspekti olkoon tämä yrittäjyys. On eri asia siis kun kerron suorittavasta työpäivästäni kahvilassa perustyöntekijän näkökulmasta kuin, että kerron kahvilayrittäjän työpäivästäni kotona. Mulle ne on yhtä kaikki, mutta näin saat siitäkin ehkä paremman käsityksen mitä tapahtuu kahvilan kulisseissa, jotta se näyttäisi Somalta ja meno olisi sen mukaista. Kolmas syy liittyy elämääni vavisuttavaan hyvinvointiteemaan. Vastaan päivittäin kysymyksiini miten ehdin kaikkea, milloin syön, lenkkeilen ja milloin näen perhettäni. Lets go siis! Kaksi päivää kahvilamaailmassa siis. Peruspäivä ja toimistopäivä.
Perus suorittava työpäivä.
Näitähän riittää siis. Mulla on näitä omassa listassani 4 - 5kpl per viikko. Arkena päivien pituus on 8,5 tuntia plus työmatkat, sunnuntaisin 5 h plus matkat. Jos olen Kittilän pisteessä, säästän 45 minuuttia matkoissa. Se on huippua se! En ole luonteeltani pomottaja, itseasiassa inhoan pomottamista. Luotan ja vannon esimerkin voimaan. Kun minä teen näin töissä, sinäkin teet. Ohjaan, autan ja kommunikoimme kyllä mutta pomota en. Se vaan ei ole minun juttu. Koen, että ollessani suorittavassa työvuorossa olen ihan samalla viivalla kaikkien kanssa. Työt jaetaan ja niitä vaihdellaan tasapuolisesti. Laitan kolmen viikon listaan yleensä 1-2 toimistopäivää itselle. Niistä lisää myöhemmin. Olen yrittänyt nykyisin merkata myös itselleni vapaapäivät, jotta pääsen palautumaan työstäni. Niin kivaa kuin sekin on, muutakin elämää löytyy.
Päiväni alkaa sillä, että kello herättää minut seitsemältä. Hyppään ylös, juon sitruunaveden ja käyn uimassa järvessä. Siitä kerroinkin edellisessä postauksestani, ja voit lukea sen täältä. Sieltä tultuani mulla on yleensä joko toimistotunti tai sitten teen pikajumpan/lenkin aamulla. Joskus jopa molemmat nopeasti. Puoli yhdeksän on aika kammata hiukset, vaihtaa vaatteet ja keittää rasvakahvi, herättää poika kouluun ja viedä hänet sinne, mikäli ei itse pyöräile. Vielä on aikaa tehdä toimistohommat loppuun, fiilistellä alkavaa päivää kiitollisuusharjoituksin ja voimakortein ja sitten onkin jo aika lähteä töihin. Lähtö töihin tapahtuu aina 9.50 oli kyse kummasta paikasta tahansa.
Eilen olin Levin Somassa 10.20 ja siitä sitten heti kauppaan. Minun aamut on täysin minuuttipeliä. Puutelistalla oli joitakin mitä tukun kuormissa ei edes tilata. Ne saa kätevästi haettua viereisestä Marketista tilille. Aamun hommiin kuuluu pullien nostatus, paisto, munkkien paisto ja salaattipöydän esillelaitto sekä kahvilan aukaisu. Haetaan lehti, sytytellään kynttilät pöytiin ja ulko-oven viereen lyhty ja musat soimaan. Semmonen kiva pimpelipompeli kahvilamusa, you know it. Sitten mennäänkin ihan asiakkaiden mukaan koko päivä aina sinne klo 18 saakka. Tätä kohtaa päivästä ei voi enää hallita. Jokainen päivä on kuin uusi seikkailu. Monesti aamut ovat suht leppoisia, kun klo 12 alkaa lounasaika enemmänkin. Siinä puretaan tullut kuorma, tehdään tilaus seuraavalle kuormapäivälle. Mietitään myös muiden toimijoiden tilaukset ja puutteet. Katsotaan leivoskaapin tilanne, mitä siellä on ja mitä tarvii tehdä. Suunnitellaan oma työvuoro ja kommunikoidaan kollegan kanssa kumpi tekee ja mitä tekee.
Kahvilatyössä, etenkin sesonkiajoissa, on se hyvä puoli, että aika menee todella joutuisasti. Et ehdi paljoa kelloa katsomaan kun välillä olet kassalla, välillä plokkaat astioita salista, tiskaat, paistelet burgereita ja leivot. Vastaat ihanille ihmisille kysymyksiin kauanko olemme kahvilana olleet paikanpäällä ja koska tulee lumi. Sitä se on, peruskysymykset. Väliin täytyy yrittää ujuttaa ne hetket, joissa itse saisi syödäkseen joko vuorotellen kolleegan kanssa tai sitten vain pikaisesti seisaaltaan jotain. Päivät kun on niin erilaisia niin tätä ei oikein voi ikinä kontrolloida miten se syöminen tapahtuu ja milloin. Tärkeintä on pitää huoli, että jos ei mitään muuta ehdi niin sitten on back up herapirtelö. Hiljaisia aikojakin kun on vuodesta niin paljon, on selvää että kun on sesonki niin sitten mennään. Raamit on ne mitkä on ja näillä mennään tällä alalla.
Päivä menee joutuisasti ja Levin pisteessä se menee sesongissa monesti englantia puhuen.Tammikuussa et monta suomen sanaa vaihda. Jos mulla oli aamulla tehty vihermehu mukana niin juon sen välillä. Saatan tehdä Somassakin omansa, sillä laitteethan kyllä löytyy materiaalista puhumattakaan. Kittilän pisteen toimikuva on hieman erilainen koska asiakaskunta on erilaista, paikallista ja satunnaista matkailijaa. Kittilässä on lähes aina aikaa istahtaa ja syödä.Myös sesongit ovat erilaisia kahviloissa vaikka välimatkaa on vain 20km. Lisähaastetta työhön yleensäkin tuo nykyihmisten monet erilaiset ruokavaliotoiveet ja niissä mukana pysyminen onkin melkoista ydinfysiikkaa välillä. Monesti kysellään tottapuhuen kaikki ainesosat vitriinituotteista läpi ja päädytään silti perus dajmkakkuun. Koska se nyt on niin herkun näköinen ja ei se yksi kerta gluteenia kaada näitä kyselijöitä sitten kuitenkaan. Yritämme kyllä kovasti olla kahvila, josta löytyisi aidosti jokaiselle omaan valioon edes jotain. Työpäivä päättyy siihen kun keittiö suljetaan puoli kuusi, pestään parilat ja keittiö lattioineen. Kerran viikossa vaihdetaan isot öljykeittimet. Illalla katsotaan, että pullat ja munkit on valmiina aamuksi varten kylmiössä paistoon. Kuudelta suljemme ovet ja teemme kauppalistan seuraavalle päivälle ja täytämme vitriinit niin valmiiksi kuin se on järkevää aamua ajatellen. Siistitään sali ja pessään vessat, täytetään paperitelineet. Nämä on asioita mitkä tehdään joka päivä. Suurempi kuuraus salissa tapahtuu pari kertaa viikossa ja meillä on siihenkin vuoromme listaan merkittyinä.
Kotiin tullessa käyn monesti vielä kaupan kautta. Ei puhettakaan kahvilan uber-sosiaalisuuden jälkeen että lähtisin enää mihinkään ihmisiin. Se on vaan asia minkä olen todennut, minusta ei ole iltoisin kyläilemään ja vapaani haluan monesti erakoitua rauhassa. Pakko ladata akkuja. Rasvapitoinen ruokavalioni tekee sen, että mulla ei ole ollenkaan kunnon insuliinipiikkejä voinnissani eli mulla on tasainen hyvä energia koko päivän ajan. Rasva pitää hyvin nälkää eikä aiheuta romahduksia tai mielitekoja. En mitenkään ehtisikään syömään 2-3 tunnin välein terveellisiä välipaloja, kakkupaloja kylläkin tiskinurkassa tai irto ranskalaisia. Sen olen jo nähnyt kuten myös sen mitä siitä seuraa kun napostelee kokoajan jopa itseltään huomaamatta. Tykkään syödä iltaisin päivästä riippuen joko ihan kunnon ruuan tai sitten smoothien. Marjasmoothie banaanilla on minun herkkua! Myös nämä paistetut pihvit tai kananpalat kasviksilla ja minun herkkujuustolla on mulle suurta nautintoa iltaisin. Haudutuspata on myös meillä hyvässä käytössä. Siinä tulee maailman murein liha!
Koska päivät ovat yleensäkin aina pitkiä tai venyvät pitkään, on mulle super tärkeää arjen toimimisen kannalta, että aamu on hyvin kontrolloitu. Ennen työuupumusdiagnoosia olin kierteessä jossa tein työpäivän ja aloin sen päälle kotona tekemään illalla toimistohommia. Selvisin niistä iltayhdeksältä, jonka jälkeen kuvittelin että olisi perheaika/oma aika. Valvoin yökahteen/kolmeen sarjoja ja ruutua katsoen. Välissä pidin yökerhoakin Somassa öisin :D. Nukuin sininen valo silmillä välkkyen aamu puoli kasiin aivot hyppien siellä sun täällä, josta tukkapystössä huutamaan kireänä stressissä poika hereille, ite töihin ja taas sama rumba alusta. Aina kiireessä, joka paikassa myöhässä omasta elämästäni. Mikään ei ollut hallittua.
Nykyisin rakastan rutinoituneita aamujani. Siellä voimaannutaan, keskitytään positiiviseen ja suunnitellaan päivän duunit. Osat jopa tehdään aamuissa. Työpino ei koskaan ole ääretön vaikkei se tekemällä näytä loppuvankaan. Töissä olen töissä. Se on Somalle kuuluuvaa työaikaa ja kunnioitan sitä. Silloin ei hoideta omia hommia, niitä varten on vapaapäivät. Näin pitäisi tehdä kaikkien, sillä se on aika josta saa palkan. Siinä saadaan korvaus menetetystä omasta ajasta ja se pitäisi tehdä tehokkaasti työnanantajaa kunnioittaen. Illat ja vapaat onkin sitten omaa aikaani. Silloin en vastaa työviesteihin muuten kuin jos olen niin tietoisesti päättänyt että teen. Silloin kuulostellaan pojan kouluhommia, kuulumisia muutenkin, tehdään ruokaa, saunotaan ehkä käydään uimassa. Mulla on monta hyvää kirjaa luettavana, joten syvempää unta varten, suljen puhelimen klo 21 enkä koske siihen ennen aamua ja uppoudun kirjoihini. Toimiva tapa joka vaatii vain päätöksen.
Perus toimistopäivä
Koska olen myös yrittäjä, on vastuullani paljon muutakin kuin kahvilassa työskentely. Tätä voitaisiin käsitellä laajemminkin aina siitä kun haetaan viranomaislupia siihen saakka kun kilpailutetaan eri toimittajia. Puhumattakaan suuremmista vastuista kuin taloudellinen vastuu ja esimistyön oma vastuu. Palkanlaskulle ja työvuorolistojen suunnitellulle on myöskin omat päivänsä varattu kalenteriin. Kerronpa kuitekin ihan vaan tämän päivän toimistotouhuni, on selkeämpää siten. Osa oli listalla ja osa tuli siinä samassa mieleen ja ne oli sama hoitaa alta pois kun vauhtiin oli päässyt.
* Eazy Break asiakkuuksien vahvistaminen
* Lounasseteleiden tilitys (myöhemmin ne postiin sitten)
* Amex kortin hakupaperit jotta sekin kävisi maksuvälineenä jatkossa meillä
* Tilityskansioiden purku ja myyntien kirjaaminen exeliin
* Nätimmät laminoidut laput Levin vessojen oviin joista käy ilmi, että kyseessä on todella asiakas wc.
* Laminoidut laput myös voimakorteille ja pyyntöön lähettää meille postikortteja saapuneiden korttien lomaan
* Työntekijän tuntipankin laskeminen
* Selvitys Aville tarvimmeko uuden omavalvontasuunnitelman alkoholeille, koska laki muuttui. Kuulemma tarvimme. Tälle siis täytyy laittaa oma tekopäivämäärä kalenteriin.
* Pauligin myyjän kanssa keskustelua tavaran toimittamisesta/omasta kahvista
* Selvitys Keskon kanssa missä meidän nimikoidut servetit luuraavat
* Työvuorolistojen kirjaaminen exeliin. Helpottaa ensi viikolla palkanmaksua.
* Sähköposteihin vastaaminen ja delegoiminen kahviloihin vastaaville. Lähinnä ruokailuja, jotka tilattu ja menevät laskutukseen.
* Kadonneen kahden kuitin metsästäminen, skannaus ja lähetys tilitoimistolle.
* Sometin joulukalenterit Kittilän Somaan, muistuttelin Joogasta lauantaina sekä jaoin Levin Someen asiakkaan laittaman kivan salaattikuvan.
* Kittilän Somaan huomiselle päivälle Lapsi Töissä-päivän teemaan lapsille essut, ohjeet ja reseptit valmiiksi mitä saavat touhuta.
* Vielä varmistus viikonlopun vuoroista, koska delegoin omani tulleen muutoksen vuoksi. Onneksi on hätävaroja, jotka osaavat työn. Olen niin kiitollinen tästä(kin) jutusta!
Tässä oli vain osa työtä, mutta siitä saa hyvin kuvan mitä kaikkea tapahtuu kulissien takana jotta kahvila pyörii. Paljon jäi ylikin ja siksi olen pilkkonut työn toimistotunteihin aamuihin. Siellä on muun muassa laskujen maksamista ja laskutusta. Jottei taakka kasvaisi yli, pieninä palasina nautittuna nämä velvollisuudet handlaa ja on tärkeää priorisoida dedlinet tärkeysjärjestykseen. Osan olen delegoinutkin aikojen saatossa. Esimerkiksi kahviloissa vastaavat tilaavat tuotteet ja muutenkin pyörittävät homman kun en ole siellä. Heillä on kaikkeen tekemäänsä kyky ja valtuudet. Ylimääräiset ja tyhjänpäiväiset jutut on ollut karsittava. Laskin paljonko esimerkiksi päivän keiton tekeminen maksaa materiaaleiltaan ja työpanokseltaan, montako niitä menee ja mitä jää ostamatta kun otetaan keitto. Päätin siis jättää keiton pois ja tiivistää. Se kannatti.
Minun yksi päämäärä on saada Soma tunnetuksi niin, ettei se välttämättä henkilöityisi enää niinkään minuun. Minusta Soma on yhtäkuin asenne, ilmentymä. Se syntyi kun tahdoin tehdä jotain erilaista kahvilaa kuin mitä aina oli nähty. Johtuen ehkä siitä, etten ole itse kahvilaihminen enkä niissä ole aiemmin istuskellut. Eikö ole outoa? Silti mulla on kahvila. Elämäni ensimmäinen brunssikokemuskin tuli kun itse tein brunssin. En katso mallia keneltäkään oikeastaan vaan teen mitä tykkään ja mistä tykkään. Siksi Soma on mitä se on. Sillä ei ole esikuvaa, mutta kiinnostavaa ja ihanaa on se, että tiedän sen olleen jo useamman kahvilan esikuva! Tästä olen todella ylpeä.
Monesti saan kuulla, että asiakkaat etsii minua joka paikasta. Tullaan kumpaan vaan Somaan ja ollaan pettyneitä, kun ei se Heli ollutkaan täällä. Kysytään mikä on Helin leipomaa ja koskahan se Heli on paikalla. On ihanaa, että ihmiset tykkää ja tulee tykö ja mie kyllä juttelen varmasti ihan kaikkien kans jos olen paikalla ja aikaa on. Se on selvä. Monesti vain jää tunne, että toivottavasti kaikki ymmärtää että mulla on työntekijöitä, kaikki todella somia myöskin, jotka leipovat ja ovat sydämestään työtään tekeviä persoonia. Tärkeää ja hyvää työtä tekevät kaikki! Ja että vaikken ole Kittilässä, saatan olla Levillä ja onhan mullakin vapaani. Aina en voi olla jokapaikassa vaikka haluaisin. Jos ikinä haluaisinkaan että Soma olisi ketju, sen ominaisuus ei voi olla että brändi henkilöityy minuun. Sen täytyy olla asenne, eli värikkyys, elämänilo ja positiivisuus. Rento ja iloinen tekemisen meininki. Sitä minä haluan tuoda esille ja nostaa rinnalleni aivan huikeina tekijöinä myös minun upeat työntekijät. Minä en yksin saisi tätä kaikkea aikaan.
Miltä kuulosti kahviladuuni? Minusta se on silti kivaa vaikka välillä raskastakin. Parasta on kun saa asiakkaan odotukset ylitettyä ja asiakas lähtee selkeästi positiivisen yllättyneenä kokemastaan pois palaten vieläpä ehkä takaisin joskus! Palaavat asiakkaat ovat merkki siitä, että jotain on tehty oikein. Kivaa on touhuta kahviloissa mukavien kolleegoiden kanssa, vaihtaa ajatuksia ja kehittyä työssään. Koska emme ole ketju vaan yksityinen, meitä ei rajoita kukaan tekemisissämme. Ei valvo ketjun pää. Vapaus tässä on ihanaa. Jos mie maalaan taulun, voin viedä sen Somaan. Jos keksin jonku uuden reseptin, voin kokeilla sitä heti. Minä pidän työstäni, toivottavasti myös sinä pidät omastasi. Elämästämme kuitenkin yleensä noin 30% menee töihin joten on suuri houkutus tehdä sellaista mistä pitää.
Iloa ja valoa kaikille ja mielenkiintoisia aikoja lunta odotellessamme! Kohta tulee jo turistit ja pulkkamäkeen pitäis päästä. Tulkaahan moikkaan meitä kaikkia somia somiin :D
 |
| Lets go! |
Perus suorittava työpäivä.
Näitähän riittää siis. Mulla on näitä omassa listassani 4 - 5kpl per viikko. Arkena päivien pituus on 8,5 tuntia plus työmatkat, sunnuntaisin 5 h plus matkat. Jos olen Kittilän pisteessä, säästän 45 minuuttia matkoissa. Se on huippua se! En ole luonteeltani pomottaja, itseasiassa inhoan pomottamista. Luotan ja vannon esimerkin voimaan. Kun minä teen näin töissä, sinäkin teet. Ohjaan, autan ja kommunikoimme kyllä mutta pomota en. Se vaan ei ole minun juttu. Koen, että ollessani suorittavassa työvuorossa olen ihan samalla viivalla kaikkien kanssa. Työt jaetaan ja niitä vaihdellaan tasapuolisesti. Laitan kolmen viikon listaan yleensä 1-2 toimistopäivää itselle. Niistä lisää myöhemmin. Olen yrittänyt nykyisin merkata myös itselleni vapaapäivät, jotta pääsen palautumaan työstäni. Niin kivaa kuin sekin on, muutakin elämää löytyy.
Päiväni alkaa sillä, että kello herättää minut seitsemältä. Hyppään ylös, juon sitruunaveden ja käyn uimassa järvessä. Siitä kerroinkin edellisessä postauksestani, ja voit lukea sen täältä. Sieltä tultuani mulla on yleensä joko toimistotunti tai sitten teen pikajumpan/lenkin aamulla. Joskus jopa molemmat nopeasti. Puoli yhdeksän on aika kammata hiukset, vaihtaa vaatteet ja keittää rasvakahvi, herättää poika kouluun ja viedä hänet sinne, mikäli ei itse pyöräile. Vielä on aikaa tehdä toimistohommat loppuun, fiilistellä alkavaa päivää kiitollisuusharjoituksin ja voimakortein ja sitten onkin jo aika lähteä töihin. Lähtö töihin tapahtuu aina 9.50 oli kyse kummasta paikasta tahansa.
Eilen olin Levin Somassa 10.20 ja siitä sitten heti kauppaan. Minun aamut on täysin minuuttipeliä. Puutelistalla oli joitakin mitä tukun kuormissa ei edes tilata. Ne saa kätevästi haettua viereisestä Marketista tilille. Aamun hommiin kuuluu pullien nostatus, paisto, munkkien paisto ja salaattipöydän esillelaitto sekä kahvilan aukaisu. Haetaan lehti, sytytellään kynttilät pöytiin ja ulko-oven viereen lyhty ja musat soimaan. Semmonen kiva pimpelipompeli kahvilamusa, you know it. Sitten mennäänkin ihan asiakkaiden mukaan koko päivä aina sinne klo 18 saakka. Tätä kohtaa päivästä ei voi enää hallita. Jokainen päivä on kuin uusi seikkailu. Monesti aamut ovat suht leppoisia, kun klo 12 alkaa lounasaika enemmänkin. Siinä puretaan tullut kuorma, tehdään tilaus seuraavalle kuormapäivälle. Mietitään myös muiden toimijoiden tilaukset ja puutteet. Katsotaan leivoskaapin tilanne, mitä siellä on ja mitä tarvii tehdä. Suunnitellaan oma työvuoro ja kommunikoidaan kollegan kanssa kumpi tekee ja mitä tekee.
 |
| Keskon kuorma tulee noin kolmesti viikossa. Juomat meille toimittaa Koff. |
 | ||||
| Tiskin määrä on aina vakio. Sitä vaan on. Aina. |
 | ||
| Minun oma special kun on aikaa syödä. Paitettu pihvi, salaattipeti, kananmuna ja vuohenjuusto. Pärjään tällä pitkään. Jos on aikaa niin aamulla esivalmisteltu vihermehu on hyvä välipala jossain välissä nautittuna. |
Töiden lomassa myös meidän somet elää. Olet ehkä huomannutkin, jos seuraat Soman sivuja. Meillä oikeastaan kaikki osaa somettaa ja instastooreihin tulee juttua ihan arkisista kahvila-asioista. Otetaan kuvia niin leivonnaisista kuin miljööstä. Perushommista siis. Se ole kuin pari sekuntia ja se on siinä! Ei vaadi mahdottomuuksia.
 | ||
| Tässä hyvä esimerkki. Rennon letkeää pilke silmäkulmassa :) |
Päivä menee joutuisasti ja Levin pisteessä se menee sesongissa monesti englantia puhuen.Tammikuussa et monta suomen sanaa vaihda. Jos mulla oli aamulla tehty vihermehu mukana niin juon sen välillä. Saatan tehdä Somassakin omansa, sillä laitteethan kyllä löytyy materiaalista puhumattakaan. Kittilän pisteen toimikuva on hieman erilainen koska asiakaskunta on erilaista, paikallista ja satunnaista matkailijaa. Kittilässä on lähes aina aikaa istahtaa ja syödä.Myös sesongit ovat erilaisia kahviloissa vaikka välimatkaa on vain 20km. Lisähaastetta työhön yleensäkin tuo nykyihmisten monet erilaiset ruokavaliotoiveet ja niissä mukana pysyminen onkin melkoista ydinfysiikkaa välillä. Monesti kysellään tottapuhuen kaikki ainesosat vitriinituotteista läpi ja päädytään silti perus dajmkakkuun. Koska se nyt on niin herkun näköinen ja ei se yksi kerta gluteenia kaada näitä kyselijöitä sitten kuitenkaan. Yritämme kyllä kovasti olla kahvila, josta löytyisi aidosti jokaiselle omaan valioon edes jotain. Työpäivä päättyy siihen kun keittiö suljetaan puoli kuusi, pestään parilat ja keittiö lattioineen. Kerran viikossa vaihdetaan isot öljykeittimet. Illalla katsotaan, että pullat ja munkit on valmiina aamuksi varten kylmiössä paistoon. Kuudelta suljemme ovet ja teemme kauppalistan seuraavalle päivälle ja täytämme vitriinit niin valmiiksi kuin se on järkevää aamua ajatellen. Siistitään sali ja pessään vessat, täytetään paperitelineet. Nämä on asioita mitkä tehdään joka päivä. Suurempi kuuraus salissa tapahtuu pari kertaa viikossa ja meillä on siihenkin vuoromme listaan merkittyinä.
Kun puoli seitsemän saamme ovet suljettua ja matka kotiin voi alkaa voi omasta älykellosta nähdä että 100m2 salia pitkin on tullut kipitettyä 6 -10 km matka. Riippuen onko ollu kiire päivä vai hiljainen. Askelissa se tekee 12000-19000. Ennen luulin, ettei minun tarvi moisen työn päälle enää liikkua tai kuntoilla, mutta kyllä se niin on, että keho on tottunut tähän jo. Voi olla, että istumatyötä tekevälle rasitus olisikin kova, mutta siihenkin tottuisi jos sitä jatkuisi pidempään. Siksi on hyvä ymmärtää itsekkin, että on tärkeää käydä lenkillä ja kuntoilla muutoinkin lisäksi. Happeakin on mukava saada päivän päätteeksi kun rasvakäryssä keittiössä on aikaansa viettänyt kahdeksan tuntia.
 |
| Yritän kuumeisesrti syöttää pojallekkin terveellistä ruokaa, mutta koska teen sen näin myöhäisessä vaiheessa on se hieman hidasta vielä :D |
Kotiin tullessa käyn monesti vielä kaupan kautta. Ei puhettakaan kahvilan uber-sosiaalisuuden jälkeen että lähtisin enää mihinkään ihmisiin. Se on vaan asia minkä olen todennut, minusta ei ole iltoisin kyläilemään ja vapaani haluan monesti erakoitua rauhassa. Pakko ladata akkuja. Rasvapitoinen ruokavalioni tekee sen, että mulla ei ole ollenkaan kunnon insuliinipiikkejä voinnissani eli mulla on tasainen hyvä energia koko päivän ajan. Rasva pitää hyvin nälkää eikä aiheuta romahduksia tai mielitekoja. En mitenkään ehtisikään syömään 2-3 tunnin välein terveellisiä välipaloja, kakkupaloja kylläkin tiskinurkassa tai irto ranskalaisia. Sen olen jo nähnyt kuten myös sen mitä siitä seuraa kun napostelee kokoajan jopa itseltään huomaamatta. Tykkään syödä iltaisin päivästä riippuen joko ihan kunnon ruuan tai sitten smoothien. Marjasmoothie banaanilla on minun herkkua! Myös nämä paistetut pihvit tai kananpalat kasviksilla ja minun herkkujuustolla on mulle suurta nautintoa iltaisin. Haudutuspata on myös meillä hyvässä käytössä. Siinä tulee maailman murein liha!
 |
| Minun perusburgeri. Mihin tarvitaan vehnäsämpylää? |
Koska päivät ovat yleensäkin aina pitkiä tai venyvät pitkään, on mulle super tärkeää arjen toimimisen kannalta, että aamu on hyvin kontrolloitu. Ennen työuupumusdiagnoosia olin kierteessä jossa tein työpäivän ja aloin sen päälle kotona tekemään illalla toimistohommia. Selvisin niistä iltayhdeksältä, jonka jälkeen kuvittelin että olisi perheaika/oma aika. Valvoin yökahteen/kolmeen sarjoja ja ruutua katsoen. Välissä pidin yökerhoakin Somassa öisin :D. Nukuin sininen valo silmillä välkkyen aamu puoli kasiin aivot hyppien siellä sun täällä, josta tukkapystössä huutamaan kireänä stressissä poika hereille, ite töihin ja taas sama rumba alusta. Aina kiireessä, joka paikassa myöhässä omasta elämästäni. Mikään ei ollut hallittua.
Nykyisin rakastan rutinoituneita aamujani. Siellä voimaannutaan, keskitytään positiiviseen ja suunnitellaan päivän duunit. Osat jopa tehdään aamuissa. Työpino ei koskaan ole ääretön vaikkei se tekemällä näytä loppuvankaan. Töissä olen töissä. Se on Somalle kuuluuvaa työaikaa ja kunnioitan sitä. Silloin ei hoideta omia hommia, niitä varten on vapaapäivät. Näin pitäisi tehdä kaikkien, sillä se on aika josta saa palkan. Siinä saadaan korvaus menetetystä omasta ajasta ja se pitäisi tehdä tehokkaasti työnanantajaa kunnioittaen. Illat ja vapaat onkin sitten omaa aikaani. Silloin en vastaa työviesteihin muuten kuin jos olen niin tietoisesti päättänyt että teen. Silloin kuulostellaan pojan kouluhommia, kuulumisia muutenkin, tehdään ruokaa, saunotaan ehkä käydään uimassa. Mulla on monta hyvää kirjaa luettavana, joten syvempää unta varten, suljen puhelimen klo 21 enkä koske siihen ennen aamua ja uppoudun kirjoihini. Toimiva tapa joka vaatii vain päätöksen.
Perus toimistopäivä
Koska olen myös yrittäjä, on vastuullani paljon muutakin kuin kahvilassa työskentely. Tätä voitaisiin käsitellä laajemminkin aina siitä kun haetaan viranomaislupia siihen saakka kun kilpailutetaan eri toimittajia. Puhumattakaan suuremmista vastuista kuin taloudellinen vastuu ja esimistyön oma vastuu. Palkanlaskulle ja työvuorolistojen suunnitellulle on myöskin omat päivänsä varattu kalenteriin. Kerronpa kuitekin ihan vaan tämän päivän toimistotouhuni, on selkeämpää siten. Osa oli listalla ja osa tuli siinä samassa mieleen ja ne oli sama hoitaa alta pois kun vauhtiin oli päässyt.
 |
| Kotitoimisto on hyvin sekava nurkkaus |
* Eazy Break asiakkuuksien vahvistaminen
* Lounasseteleiden tilitys (myöhemmin ne postiin sitten)
* Amex kortin hakupaperit jotta sekin kävisi maksuvälineenä jatkossa meillä
* Tilityskansioiden purku ja myyntien kirjaaminen exeliin
* Nätimmät laminoidut laput Levin vessojen oviin joista käy ilmi, että kyseessä on todella asiakas wc.
* Laminoidut laput myös voimakorteille ja pyyntöön lähettää meille postikortteja saapuneiden korttien lomaan
* Työntekijän tuntipankin laskeminen
* Selvitys Aville tarvimmeko uuden omavalvontasuunnitelman alkoholeille, koska laki muuttui. Kuulemma tarvimme. Tälle siis täytyy laittaa oma tekopäivämäärä kalenteriin.
* Pauligin myyjän kanssa keskustelua tavaran toimittamisesta/omasta kahvista
* Selvitys Keskon kanssa missä meidän nimikoidut servetit luuraavat
* Työvuorolistojen kirjaaminen exeliin. Helpottaa ensi viikolla palkanmaksua.
* Sähköposteihin vastaaminen ja delegoiminen kahviloihin vastaaville. Lähinnä ruokailuja, jotka tilattu ja menevät laskutukseen.
* Kadonneen kahden kuitin metsästäminen, skannaus ja lähetys tilitoimistolle.
* Sometin joulukalenterit Kittilän Somaan, muistuttelin Joogasta lauantaina sekä jaoin Levin Someen asiakkaan laittaman kivan salaattikuvan.
* Kittilän Somaan huomiselle päivälle Lapsi Töissä-päivän teemaan lapsille essut, ohjeet ja reseptit valmiiksi mitä saavat touhuta.
* Vielä varmistus viikonlopun vuoroista, koska delegoin omani tulleen muutoksen vuoksi. Onneksi on hätävaroja, jotka osaavat työn. Olen niin kiitollinen tästä(kin) jutusta!
Tässä oli vain osa työtä, mutta siitä saa hyvin kuvan mitä kaikkea tapahtuu kulissien takana jotta kahvila pyörii. Paljon jäi ylikin ja siksi olen pilkkonut työn toimistotunteihin aamuihin. Siellä on muun muassa laskujen maksamista ja laskutusta. Jottei taakka kasvaisi yli, pieninä palasina nautittuna nämä velvollisuudet handlaa ja on tärkeää priorisoida dedlinet tärkeysjärjestykseen. Osan olen delegoinutkin aikojen saatossa. Esimerkiksi kahviloissa vastaavat tilaavat tuotteet ja muutenkin pyörittävät homman kun en ole siellä. Heillä on kaikkeen tekemäänsä kyky ja valtuudet. Ylimääräiset ja tyhjänpäiväiset jutut on ollut karsittava. Laskin paljonko esimerkiksi päivän keiton tekeminen maksaa materiaaleiltaan ja työpanokseltaan, montako niitä menee ja mitä jää ostamatta kun otetaan keitto. Päätin siis jättää keiton pois ja tiivistää. Se kannatti.
Minun yksi päämäärä on saada Soma tunnetuksi niin, ettei se välttämättä henkilöityisi enää niinkään minuun. Minusta Soma on yhtäkuin asenne, ilmentymä. Se syntyi kun tahdoin tehdä jotain erilaista kahvilaa kuin mitä aina oli nähty. Johtuen ehkä siitä, etten ole itse kahvilaihminen enkä niissä ole aiemmin istuskellut. Eikö ole outoa? Silti mulla on kahvila. Elämäni ensimmäinen brunssikokemuskin tuli kun itse tein brunssin. En katso mallia keneltäkään oikeastaan vaan teen mitä tykkään ja mistä tykkään. Siksi Soma on mitä se on. Sillä ei ole esikuvaa, mutta kiinnostavaa ja ihanaa on se, että tiedän sen olleen jo useamman kahvilan esikuva! Tästä olen todella ylpeä.
Monesti saan kuulla, että asiakkaat etsii minua joka paikasta. Tullaan kumpaan vaan Somaan ja ollaan pettyneitä, kun ei se Heli ollutkaan täällä. Kysytään mikä on Helin leipomaa ja koskahan se Heli on paikalla. On ihanaa, että ihmiset tykkää ja tulee tykö ja mie kyllä juttelen varmasti ihan kaikkien kans jos olen paikalla ja aikaa on. Se on selvä. Monesti vain jää tunne, että toivottavasti kaikki ymmärtää että mulla on työntekijöitä, kaikki todella somia myöskin, jotka leipovat ja ovat sydämestään työtään tekeviä persoonia. Tärkeää ja hyvää työtä tekevät kaikki! Ja että vaikken ole Kittilässä, saatan olla Levillä ja onhan mullakin vapaani. Aina en voi olla jokapaikassa vaikka haluaisin. Jos ikinä haluaisinkaan että Soma olisi ketju, sen ominaisuus ei voi olla että brändi henkilöityy minuun. Sen täytyy olla asenne, eli värikkyys, elämänilo ja positiivisuus. Rento ja iloinen tekemisen meininki. Sitä minä haluan tuoda esille ja nostaa rinnalleni aivan huikeina tekijöinä myös minun upeat työntekijät. Minä en yksin saisi tätä kaikkea aikaan.
Miltä kuulosti kahviladuuni? Minusta se on silti kivaa vaikka välillä raskastakin. Parasta on kun saa asiakkaan odotukset ylitettyä ja asiakas lähtee selkeästi positiivisen yllättyneenä kokemastaan pois palaten vieläpä ehkä takaisin joskus! Palaavat asiakkaat ovat merkki siitä, että jotain on tehty oikein. Kivaa on touhuta kahviloissa mukavien kolleegoiden kanssa, vaihtaa ajatuksia ja kehittyä työssään. Koska emme ole ketju vaan yksityinen, meitä ei rajoita kukaan tekemisissämme. Ei valvo ketjun pää. Vapaus tässä on ihanaa. Jos mie maalaan taulun, voin viedä sen Somaan. Jos keksin jonku uuden reseptin, voin kokeilla sitä heti. Minä pidän työstäni, toivottavasti myös sinä pidät omastasi. Elämästämme kuitenkin yleensä noin 30% menee töihin joten on suuri houkutus tehdä sellaista mistä pitää.
Iloa ja valoa kaikille ja mielenkiintoisia aikoja lunta odotellessamme! Kohta tulee jo turistit ja pulkkamäkeen pitäis päästä. Tulkaahan moikkaan meitä kaikkia somia somiin :D
Kommentit
Lähetä kommentti